Käsitellyt tapaukset keskittyivät pääosin tuulipuistoihin, jotka edellyttävät huomattavaa maankäyttöä ja vaikuttavat merkittävästi ympäröivään maisemaan. Useimmat keskustelut keskittyivät siksi oikeudenmukaisuuden käsitteen tutkimiseen ja tulkintaan tilanteessa, jossa siirtymän vaikutukset ovat moninaisia ja usein epäsuoria. Pohjoismaiden lainsäädännössä määritellään selkeästi, miten vaikutukset ja niihin liittyvät korvaukset tulee arvioida. Ne rajoittuvat kuitenkin usein rahallisiin korvauksiin, jotka maksetaan vain ihmisille, jotka omistavat maata energialaitoksen välittömällä vaikutusalueella. Kiinteistöveron lisäksi hankkeet voivat tuoda kunnille muita hyötyjä, esimerkiksi rahoitusta uusien liikuntatilojen rakentamista varten. Tämäntyyppiset edut voivat näyttäytyä helppona rahana. Lisäksi alkuvaiheen liian optimistiset ennusteet esimerkiksi syntyvistä työpaikoista ja positiivisista talousvaikutuksista voivat johtaa pettymyksiin ja vaarantaa tulevien uusiutuvan energian hankkeiden yhteiskunnallisen hyväksynnän. Haasteena on myös abstraktien ympäristö- ja ilmastotavoitteiden esittäminen konkreettisemmin ja niiden merkityksen kytkeminen paikalliseen kontekstiin. Yhteenvetona voidaan todeta, että uusien energialaitosten suunnittelu- ja rakennusprosesseja on parannettava epäluottamuksen hälventämiseksi, jottei kansallisten tavoitteiden toteuttamisen taakka lankea kokonaisuudessaan kuntien harteille.