Ilmastonmuutoksen kiihtyminen, taloudellinen ja poliittinen epävarmuus sekä viimeaikainen energiakriisi ovat johtaneet siihen, että useimmat Pohjoismaiden asukkaat pitävät vihreää siirtymää välttämättömänä. Koska uusiutuvan energian tuotanto on luonteeltaan hajautetumpaa kuin fossiili- tai ydinenergian tuotanto, sen maisema- ja maankäyttövaikutukset ovat merkittäviä. Tämä asettaa pohjoismaiset maaseutualueet vihreän siirtymän eturintamaan. Jo nyt on kuitenkin merkkejä siitä, että siirtymäprosessi kohtelee kaupunki- ja maaseutualueita epätasapuolisesti ja jättää syrjäisemmät alueet kehityksestä vielä enemmän jälkeen. Viimeaikaiset kyselytutkimukset osoittavat, että myös maaseudulla asuvat ihmiset kokevat tilanteen näin. Tämän seurauksena vihreää siirtymää on vaikea toteuttaa oikeudenmukaisesti, mikä vaarantaa ilmastotavoitteiden saavuttamisen (esim. Rodríguez-Pose & Bartalucci 2023; Tapia et al. 2023; Ovaska & Vihinen 2020).
Kuinka voimme taata oikeudenmukaisemman vihreän siirtymän maaseutualueilla? Tämä raportti perustuu Just Green Transition in rural areas: local benefits from value creation -hankkeen puitteissa tehtyihin tapaustutkimuksiin, joissa selvitettiin, mitä hyötyjä vihreän siirtymän arvoa tuottavat toimenpiteet tuovat uusien energiahankkeiden vaikutusalueille. Tapaustutkimukset toteutettiin kolmessa Pohjoismaassa kuudella paikkakunnalla: Suomessa Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjoisessa Keski-Suomessa (tuulivoima ja maankäytön suunnittelu), Norjassa Nord-Fronissa ja Nord-Odalissa, (tuulivoima ja strateginen kestävyystyö) ja Tanskassa Skivessä ja Bornholmissa (uusiutuvien energialähteiden yhdistelmä osana teollisuuspuistojen kehittämistä).
Tulokset korostavat paikallisten tarpeiden huomioon ottamisen tärkeyttä ja ennen kaikkea yhteisön osallistamista vihreän energian hankkeiden suunnitteluun ja toteuttamiseen heti alusta alkaen. Jos uudet vihreän energian hankkeet olisivat aina paikallisten tai alueellisten osuuskuntien omistuksessa ja tuottaisivat energiaa pääasiassa paikalliseen käyttöön, ihmiset kokisivat ne helpommin omikseen.
Tämä ei kuitenkaan usein ole realistinen skenaario. Skiven kunnan aloitteesta perustettu GreenLab on esimerkillinen menestystarina maaseudulle perustetusta vihreästä teollisuuspuistosta, mutta tämän onnistumisen toistaminen muualla edellyttäisi huomattavia julkisia investointeja. Voidaanko paikallisten aloitteiden edellytyksiä parantaa myös kunnissa, joilla on rajalliset resurssit?
Tämä raportti pyrkii tarjoamaan suosituksia, joilla voidaan ratkoa vihreän energian hankkeiden tyypillisiä ongelmia ja edistää oikeudenmukaisuutta paikallisyhteisöissä. Ehdotukset ovat seuraavat:
Korostetaan varhaisen vuoropuhelun ja avoimen viestinnän merkitystä. Paikallisyhteisöjen aidon osallistumisen varmistamiseksi tuodaan esiin vain realistisia visioita uusien energiahankkeiden vaikutuksista;
Edistetään monipuolisempien korvausjärjestelmien kehittämistä ja energiayhtiöiden osallistavampia toimintatapoja luomalla yhteisiä neuvottelufoorumeita kunnissa ja tukemalla tiedon jakamista julkisten toimijoiden kesken;
Etsitään tapoja tuoda näkyviksi myös ei-rahalliset, ei-määrällisesti mitattavissa olevat vihreän siirtymän hyödyt, kuten sosiaalinen hyvinvointi ja kuntien vetovoimaisuus;
Käytetään maaseutukuntien pientä kokoa hyödyksi ja hyödynnetään jo valmiiksi aktiivisten kansalaisliikkeiden potentiaalia, mahdollisia pienimuotoisia hankkeita ja yhteisten asioiden joustavampia käsittelytapoja.
Raportissa todetaan lopuksi, että Pohjoismaiden maaseutualueet kohtaavat samanaikaisesti useita toisiinsa kytkeytyviä kehityskulkuja ja niistä johtuvia haasteita, kuten vihreän siirtymän, digitalisaation, väestökadon ja työvoimapulan. Tässä tilanteessa on tärkeää panostaa sektorien ja hallinnonalojen rajat ylittävään yhteistyöhön, jotta vihreän siirtymän resurssit voidaan kohdentaa tehokkaasti ja jotta voidaan ottaa huomioon kaikki toimijat ja sidosryhmät, joihin vihreä siirtymä vaikuttaa.
Lopuksi on syytä pohtia, mitä oikeudenmukainen vihreä siirtymä tarkoittaa maaseudun kontekstissa. Tämänhetkisessä lainsäädännössä ja vaikutusten arvioinnin prosesseissa otetaan huomioon vain osa sen näkökohdista. Kun tiedostamme tämän ja teemme uusien energiahankkeiden kehitysprosesseista avoimempia heti alusta lähtien, saamme huomata, että itse asiassa pääkaupunkiseudun pitäisikin ottaa kiinni maaseutualueita eikä päinvastoin.