Pohjoismaiden hyvinvointipalvelumalleissa on monia yhtäläisyyksiä. ”Pohjoismaista mallia” tukee ”yhteiskuntasopimus”, jonka mukaan yhteiskunnalla on kollektiivinen vastuu tiettyjen palvelujen tarjoamisesta ja ihmisten tarpeiden täyttämisestä esimerkiksi terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja koulutuksen osalta. Yhteiskunnalliset ja väestörakenteen muutokset, ilmastonmuutoksen vaikutukset, globalisaatio ja muut tekijät muuttavat palveluiden kysyntää ja tarvetta nopeasti. Nämä muutokset vaikuttavat palveluiden tarjontaan maaseutualueilla, sillä väestön väheneminen asettaa haasteita palveluiden järjestäjille. Toimintaa on sopeutettava supistuvaan väestöön, jossa on vähemmän nuoria ja enemmän vanhuksia, ja samalla palveluiden tarve kasvaa.

Pohjoismaille on tunnusomaista erilaisten maantieteellisten realiteettien vaihtelu. Paikallistasolla tarvitaan erilaisia lähestymistapoja palveluiden tarjontaan. Erilaisia maantieteellisiä alueita ovat rannikot, sisämaa-alueet, vuoret, saaret, ikirouta-alueet, harvaan asutut alueet ja tiheästi asutut alueet. Myös palveluiden järjestäjät eroavat toisistaan merkittävästi koon, olosuhteiden, kielen, työkulttuurin, veropohjan ja vastuiden osalta. Kaikki edellä mainitut seikat vaikuttavat palveluiden ja infrastruktuurin tarjoamiseen maaseudulla. Pohjoismaissa eri kansalliset, alueelliset ja kunnalliset viranomaiset ja instituutiot, julkiset ja yksityiset yritykset, kansalaisyhteiskunnan toimijat sekä muut julkiset ja yksityiset toimijat tarjoavat palveluita ja palveluinfrastruktuuria maaseudulla sekä itsenäisesti että yhteistyössä keskenään.

Service provisions and access to services in Nordic rural areas – secure, trusted and for all ages -hankkeen tavoitteena oli analysoida, miten eri maaseutukuntien välttämättömät palvelutarpeet voidaan ymmärtää ja määritellä. Lisäksi selvitettiin, miten palveluiden järjestämiseen liittyviä haasteita voidaan ratkoa. Tutkimukseen sisältyi tutkimuskirjallisuuden tarkastelu, aluepolitiikan analyysi ja kahdeksan tapaustutkimusta viidessä Pohjoismaassa ja kolmella autonomisella alueella. Lisäksi järjestettiin työpajoja, joissa kartoitettiin esimerkkejä, ratkaisuja ja palvelualoitteita Pohjoismaissa. Hankkeessa arvioitiin myös, mitkä ovat välttämättömiä palvelutarpeita ja miten nämä palvelut järjestetään Pohjoismaiden maaseutualueilla.