Tätä tutkimusta varten arvioitujen lehtiartikkelien ja Pohjoismaissa julkisella sektorilla kansallisella, alueellisella, paikallisella ja rajat ylittävällä instituutiotasolla työskentelevien henkilöiden näkemysten perusteella maaseudun välttämättömät palvelutarpeet tällä hetkellä (ja tulevaisuudessa) ovat terveydenhuolto ja sosiaalihuolto, koulutus ja varhaiskasvatus, fyysinen infrastruktuuri, ilmastoon sopeutuminen ja ilmastovaikutusten hallinta, digitaalinen infrastruktuuri sekä pelastustoimi ja väestönsuojelu.

Yhdistetty tutkimus- ja politiikkatarkastelu osoittaa, että suurin osa näistä välttämättömistä palveluista kuuluu pohjoismaisen maaseutupolitiikan piiriin. Kahdeksan tapaustutkimuksen puitteissa Pohjoismaissa toteutetut 56 haastattelua vahvistivat myös yleisesti ottaen maaseudulla välttämättömien palveluiden luokittelun. Kenttätyössä havaittiin kuitenkin myös vivahteita ja vaihteluita kussakin näistä luokista. Tutkimus vahvisti tarpeen sopeuttaa palvelut paikkaperustaisesti, jotta Pohjoismaiden maaseutualueiden asukkaat voivat elää täyttä elämää ja tuntea olonsa turvalliseksi. Kenttätyössä tunnistettiin välttämättömiksi palveluiksi myös muitakin palveluita, kuten kaupalliset palvelut (esim. lähikaupat ja polttoaineen myynti) ja maksupalvelut, mutta myös kulttuuri- ja urheilutoiminta voidaan nähdä maaseutuelämän välttämättömänä palveluna Pohjoismaissa.

Kuva 1. Tämä kuva havainnollistaa Pohjoismaiden maaseutu- ja aluepolitiikan parissa tehtyä analyyttistä työtä, ja sitä tulisi tulkita vain yhdessä tekstin kanssa, muuten hienovaraisimmat vivahteet saattavat jäädä huomaamatta. Kuvan vasemmalla puolella oleviin kysymyksiin ja aiheisiin etsittiin vastaukset kustakin Pohjoismaasta ja kultakin alueelta kerätystä aineistosta. Luetellut palvelut on johdettu tutkijoiden suorittamasta tutkimuskirjallisuuden tarkastelusta ja esitetty aiemmin julkaistussa raportissa. Vihreä väri tarkoittaa, että aihe sisältyi tarkisteltuihin asiakirjoihin, keltainen, että se sisältyi niihin jossain määrin, ja punainen, että aihe ei sisältynyt tarkasteltuun aineistoon.

Maaseudulla palveluita järjestävät julkinen sektori, yksityiset toimijat ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt sekä erikseen että yhdessä erilaisten yhteistyörakenteiden ja sopimusten kautta. Vaikka haastatellut toimijat korostivatkin, että kuntien ja alueiden on tärkeää saada järjestää julkiset palvelut itsenäisesti, yhteistyötä kuitenkin tehdään sekä muiden julkisten toimijoiden että yksityisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa virallisesti ja epävirallisesti. Vaikka palveluiden yhteisjärjestäminen nähdään resurssitehokkaana vaihtoehtona kuntien yhdistämiselle, siihen liittyy myös riskejä, koska poliittisen vastuun suora osoittaminen yksittäisistä toimista vaikeutuu.

Pohjoismaisten tapaustutkimusten vertailu tuo esiin maiden ja alueiden välisiä yhtäläisyyksiä maaseudun palvelutarjonnassa. Tärkeimpiä palveluiden tarjontaan vaikuttavia tekijöitä ovat työvoimapula ja osaavan henkilöstön saatavuus, taloudellisten resurssien riittävyys sekä fyysiset ja maantieteelliset tekijät, kuten pitkät etäisyydet ja ilmasto. Joillakin alueilla haasteena on myös asuntopula, byrokratia ja hallinto, digitalisaatio sekä matkailupaine sesonkiaikana.

Lisäksi tulokset osoittavat, että maaseudun palveluiden tarjoamisen mahdollisuudet ja strategiat ovat samankaltaisia eri Pohjoismaissa. Tärkeimmät ovat palveluiden digitalisointi, naapurikuntien ja -asutuskeskusten yhteistyön lisääminen vaihtoehtona kuntaliitoksille sekä julkisten, yksityisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välisen yhteistyön lisääminen.