(Kuva: Gina Janosch / Pixabay)

Keskeiset haasteet ja ratkaisut

Tässä osiossa tarkastellaan sidosryhmätyöpajan aikana tunnistettuja keskeisiä haasteita ja mahdollisia strategioita niiden ratkaisemiseksi. Jokaista haastetasoa koskevassa kappaleessa tarkastellaan ratkaisuja, joita voidaan hyödyntää laadittaessa poliittista etenemissuunnitelmaa kohti sähköisen lentämisen tulevaisuutta.

Strateginen taso

Sähköiseen lentoliikenteeseen siirtymiseen liittyy merkittäviä poliittisia haasteita. Selkeät visiot ovat tärkeitä Pohjoismaille, mutta ne eivät yksin riitä tavoitteiden saavuttamiseen, vaan myös konkreettisia toimia tarvitaan. Haasteet ovat seuraavat:

Poliittisen sitoutumisen puute, joka johtaa riittämättömään kansainväliseen yhteistyöhön.
Ratkaisemattomat rahoitusongelmat. Rahoituskysymyksiin ei kiinnitetä riittävästi poliittista huomiota, mikä on merkittävä este sähköiseen lentoliikenteeseen siirtymiselle.
Lentoliikenteen keskeistä merkitystä syrjäisille yhteisöille ei tunnusteta EU:n tasolla. Keskusteluun on noussut ”lentohäpeän” käsite, ja EU:n politiikka tähtää yhä enemmän lentoliikenteen vähentämiseen sekä tie- ja raideliikenteen edistämiseen. Tämänsuuntaiset näkökannat ovat osa laajempaa poliittista ilmapiiriä, jossa lentämiseen suhtaudutaan yhä kriittisemmin ympäristösyistä johtuen. Tämä asettaa Pohjoismaat vaikeaan asemaan, koska ne ovat riippuvaisempia lentoliikenteestä kuin muut Euroopan maat.

Pohjoismailta puuttuu yhteinen linja sähköisen lentämisen puolustamiseen vahvoin argumentein.
Selkeiden suuntaviivojen puute EU:ssa. Niitä tarvitaan sähkölentokoneiden kehittämisen ja käyttöönoton tukemiseen.

Mitä voidaan tehdä?

Työpajaan osallistuneet asiantuntijat pitivät yhtenäistä pohjoismaista strategiaa ja sähköisen lentämisen toimintasuunnitelmaa tärkeänä lähtökohtana. Yhteinen strategia olisi tärkeä ohjenuora, kun sähköisen lentämisen lainsäädännöllinen, teknologinen ja taloudellinen kehitys pyritään yhtenäistämään. Lisäksi sillä olisi keskeinen merkitys koordinoitaessa toimia päästöttömän lentoliikenteen tukemiseksi valtioiden budjeteista. Se myös tarjoaisi kannustimia sidosryhmien välisen yhteistyön edistämiselle rahoitushaasteisiin vastaamiseksi.

Kenen pitäisi toimia:
Kansallisten hallitusten ja Euroopan unionin

Lainsäädännöllinen taso

Lentoasemien infrastruktuuria koskevien yhteisten standardien puute. Tällaisia standardeja tarvitaan kansainvälisten yhteyksien ja teknologisten innovaatioiden tukemiseksi sähköisen ilmailun alalla. Niiden puuttuminen voi hidastaa etenemistä kohti teknologian käyttöönottoa.
Lentoliikennettä koskevaa lainsäädäntöä on päivitettävä joustavammaksi uusien teknologioiden suhteen. Nykyinen kansallinen ja eurooppalainen lentoliikennelainsäädäntö on uusien teknologioiden käyttöönoton kannalta usein liian jäykkää. Vaikka tämä suurelta osin johtuukin perustelluista turvallisuushuolista seuraavan sukupolven teknologioiden käyttöönottoon ja käyttöön liittyen, se voi hidastaa alan yleistä kehitystä. Euroopasta tuleva paine kieltää maan sisäiset lennot uhkaa edelleen hidastaa alan kehittämiseksi tehtävää työtä. Tällaisten määräysten ennenaikainen täytäntöönpano, ennen kuin korvaavat teknologiat ovat kypsiä ja luotettavia, vaikuttaisi kielteisesti olemassa oleviin liikenneverkkoihin, erityisesti syrjäisillä alueilla.

Mitä voidaan tehdä?

Sen jälkeen, kun yhtenäinen pohjoismainen sähköisen lentämisen strategia on otettu käyttöön, voidaan luoda yhteiset puitteet yhdenmukaistetuille standardeille koko alueelle. Tällä voidaan parantaa rajat ylittävien sähköisten lentoyhteyksien tehokkuutta. Lisäksi joustavampi lentoliikennelainsäädäntö voisi edistää teknologista kehitystä sähköisen ilmailun saralla.

Kenen pitäisi toimia:
Pohjoismaiden hallitusten yhteistyössä keskenään

Ympäristötaso

Elinkaariarviointeja koskevan tiedon ja tutkimuksen riittämättömyys. Sähkölentokoneiden elinkaariarvioinneista on olemassa rajallisesti tietoa ja tutkimuksia. On tärkeää ymmärtää näiden lentokoneiden koko elinkaaren ympäristövaikutukset tuotannosta hävittämiseen asti, jotta niiden kestävyyttä voidaan arvioida etenkin akkutuotannon osalta. Sähköisen lentoliikenteen ympäristövaikutuksia on myös verrattava muihin liikennemuotoihin huomioiden etenkin mineraalien louhinta akkutuotannon tarpeisiin. Tämä on olennaista sen varmistamiseksi, että siirtyminen sähköiseen lentoliikenteeseen ei tahattomasti kasvata ympäristöhaittoja kaivostoiminnan ja luonnonvarojen käytön lisääntymisen vuoksi.

Mitä voidaan tehdä?

Valtioiden ja akateemisten laitosten tulisi perustaa tutkimusohjelmia, jotka keskittyvät kattavien elinkaariarviointien tekemiseen sähkölentokoneiden todellisen ympäristöjalanjäljen määrittämiseksi. Lisäksi on tärkeää verrata keskenään sähköisen lentoliikenteen ja muiden liikennemuotojen ympäristövaikutuksia, etenkin luonnonvarojen käytön ja akkujen hävittämisen suhteen.

Kenen pitäisi toimia:
Kansallisten hallitusten ja tutkimuslaitosten

Taloudellinen ja teknologinen taso

Kannattavuus. Voitollinen liiketoiminta pienillä sähkölentokoneilla on todennäköisesti vaikeaa, varsinkin alkuvaiheessa.
Lippujen hinnat. Korkeat hinnat voivat etenkin alkuvaiheessa karkottaa potentiaalisia asiakkaita ja hidastaa markkinoiden kasvua. Lisäksi on epävarmuutta siitä, kuka lopulta hyötyy sähköisestä lentoliikenteestä, eli tuleeko näistä lennoista kohtuuhintaisia suuren yleisön saatavilla olevia palveluita vai rajoittuuko tarjonta kapeisiin markkinasegmentteihin, kuten turismiin tai liikematkustukseen.
Joustavien teknologioiden kehittäminen. Sähköisen lentoliikenteen energiaintensiteettiä koskevien standardien puuttuminen muodostaa merkittävän esteen teknologiselle kehitykselle. Myös nykyinen akkutekniikka on riittämätöntä sähköisen lentämisen tarpeisiin, joten lisäkehitystä tarvitaan.

Mitä voidaan tehdä?

Näihin haasteisiin vastaaminen edellyttää poliittista tukea, teknologisia innovaatioita ja investointeja tutkimukseen.

Kannattavuusongelman ratkaisemiseksi tarvitaan sekä valtion tukea että taloudellisia kannustimia, jotka voivat auttaa kompensoimaan alkuvaiheen korkeita kustannuksia ja tekemään sähköisestä lentoliikenteestä taloudellisesti elinkelpoisen liikennemuodon. Ensivaiheessa keskittyminen kysyttyihin lyhyisiin reitteihin, joiden avulla voidaan ylittää maantieteellisiä esteitä ja joita voidaan liikennöidä tehokkaasti pienemmillä sähkölentokoneilla, voi auttaa tuottamaan tuloja ja todistamaan markkinoiden elinkelpoisuuden.

Lippujen hintoihin liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi taloudellisilla kannustimilla voitaisiin alentaa matkustajille aiheutuvia kustannuksia ja tehdä sähkölennoista houkuttelevampia. Lipputyyppien eriyttäminen tarjoamalla asukkaille ja turisteille eri hintoja ja tukemalla näin taloudellisesti paikallisten matkustusmahdollisuuksia voi myös tulla kyseeseen. Lisäksi on ratkaisevan tärkeää ottaa huomioon ajallinen ulottuvuus: kun tuotanto laajenee ja kilpailu lisääntyy, sähkölentokoneiden valmistuskustannukset todennäköisesti laskevat, mikä ajan mittaan laskee lippujen hintoja.

Lopuksi nykyisten akkujen rajoitukset energiatiheyden ja latausaikojen suhteen ovat merkittäviä esteitä laajemmalle käyttöönotolle, joten julkiset ja yksityiset investoinnit tutkimus- ja kehitystoimintaan ovat välttämättömiä kehityksen nopeuttamiseksi.

Kenen pitäisi toimia:
Kansallisten hallitusten ja alan vakiintuneiden toimijoiden