Tiivistelmä

• Vaikka henkinen kriisinsietokyky ei käsitteenä ole Pohjoismaissa laajasti tunnettu, Suomen turvallisuusstrategiassa esitetyt toiminta-alueet ja tavoitteet ovat yhdenmukaisia muiden Pohjoismaiden strategisen ajattelun, riskikartoitusten ja käytännön kriisinkestävyystyön kanssa.

• Kriisinsietokyvyn ja varautumisen poliittinen huomio on kasvaessaan johtanut erilaisten käsitteiden enenevään kirjoon. Tämä viittaa sekä kriisinkestävyystyön monitahoisuuteen että mahdollisiin vaikeuksiin käsitteiden tulkinnassa etenkin rajat ylittävässä yhteistyössä.
• Henkisen kriisinsietokyvyn käsitteen pääasiallinen panos yhteiskunnalliseen keskusteluun liittyy sen mahdollisuuksiin sanoittaa yhteisöllisten arvojen ja luottamuksen rakentamisen kauaskantoisia vaikutuksia.
• Kriisit eivät koettele ihmisiä tasaveroisesti, eivätkä ihmiset kohtaa kriisejä samoista lähtökohdista. Täten myös kunkin kokemukset omasta kriisinsietokyvystä vaihtelevat suuresti, mikä korostaa yhteiskunnallista tarvetta viestiä varautumistyöstä yksilölliset ja paikalliset valmiudet ja mahdollisuudet huomioiden.
• Paikalliset yhteisöllisen työn asiantuntijat kokevat että vaikka kriisinsietokyky rakentuu jokapäiväisessä arjessa, yhteisöissä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä, sen nimessä tehdyt investoinnit keskittyvät suhteettomissa määrin maanpuolustukseen ja tähän liittyvään infrastruktuuriin ja resursseihin. Tämän tuloksena epäsuoremmat sosiaaliset ja psykologiset tarpeet ja ihmisten toimintahalukkuuden kannalta keskeinen perustyö jää huomiotta.
• Paikallisten toimijoiden kriisinkestävyystyötä ohjaa joustava ote ja välittömät yhteydet kansalaisyhteiskunnan eri ryhmien välillä, mikä mahdollistaa suoran yhteyden ympäröivän yhteisön tarpeisiin. Laajemmat resurssit ja toiminnan vahvempi koordinaatio voisivat laajentaa toimintasädettä merkittävästi, mutta toisaalta poliittiset yhteydet voivat myös vaarantaa pienimuotoisen edut ja paikallisella tasolla nautitun luottamuksen.
• Paikalliset toimijat ja järjestöt pystyvät usein välittämään virallisia ohjeita tehokkaammin tekemällä niistä ymmärrettävämpiä ja helpommin lähestyttäviä, mikä entisestään laajentaa järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan piirissä tehdyn työn vaikutusta.
• Luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa, johdonmukaisuutta ja ennustettavuutta. Luottamus rakentuu helpoiten pienissä ja tiiviisti yhteen hitsautuneissa yhteisöissä, mutta toiminnassa on yleensä mukana vain aktiivisin osa kansalaisista. Tiettyjen sosiaalisten ryhmien puuttuminen voi viitata siihen, että kriisinkestävyystyö koetaan ulossulkevana tai ettei sen taustalla olevia arvoja enää yleisesti tunnusteta.
• Vahva kriisinsietokyky edellyttää laajaa yhteiskunnallista huomiota kriisin kaikissa vaiheissa, pitkän aikavälin ennakoinnista toipumiseen sekä iloa nostattavaan työhön.